Jäivätkö tehtäväsi viimeksi kesken? Jatka kirjautumalla
Syötä henkilökohtainen ID ja salasanasi palataksesi tehtäviin

Uratyyppitarinat

Töissä.fi-kertomuksissa on kerrottu erilaisista urapoluista ja näiden pohjalta on mahdollista löytää erilaisia uratyyppejä.

Suunnitelmallisen tarina – ”Olisi hyvä, jos pystyisi heti valmistuttuaan valitsemaan oman uran”
Polveilijan tarina – ”Vain harvat tekevät koko työuransa yhden alan ja yhden työnantajan alaisuudessa”
Aktiivisen tarina – ”Sinnikkyys ja aktiivinen ote palkitaan aina, ennemmin tai myöhemmin”
Intohimon ohjaaman tarina – ”Intohimostani on tullut oma työ”
Sattuman kuljettaman tarina – ”Ehkä lopulta kyse on vain ollut suunnitellusta sattumasta”
Yrittäjähenkisen tarina – ”Yrittäjyys on seikkailu, jossa on hyviä ja huonoja päiviä”
Osaamisen tunnistajan tarina – ”Tärkeämpää kuin se, mitä on opiskellut, on tietää, mitä osaa”

Suunnitelmallisen tarina – ”Olisi hyvä, jos pystyisi heti valmistuttuaan valitsemaan oman uran”

Opiskelin yliopistossa pääaineenani kirjallisuutta. Olen opettajapariskunnan lapsi enkä tahtonut opettajaksi. Kun poikaystäväni eli nykyinen mieheni rupesi vapaaksi taiteilijaksi, tarvitsin ammatin, jossa voi ansaita elannon. Ensin soitin kaikki kustantajat läpi ja kysyin, pääseekö niihin töihin. Kun ilmeni, että vaihtuvuus koko maassa on yksi työntekijä per vuosi, aloin opiskella sivuaineena suomen kieltä. Taisin jo silloin tähdätä äidinkielen opettajaksi. Opiskelin myös tiedotusoppia ja sosiologiaa. Kun aineopintoja oli tarpeeksi, menin opetusharjoitteluun. Valmistuin vuonna 1987 äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi. Työllistyin yliopiston harjoittelukouluun opettajaksi ja tämän kuukauden lopussa jään eläkkeelle. Minulla on ollut paljon vastoinkäymisiä, mutta tästä perspektiivistä katsoen huomaan, että olen saanut olla hienossa ammatissa, jossa olen ennen kaikkea saanut itse kehittyä. Olen suuresti nauttinut työni tarjoamista yhdessäolon hetkistä!

Opiskelussa kannattaa suunnitella huolella pääaineen ja sivuaineiden muodostama kokonaisuus, jotta se palvelee parhaalla mahdollisella tavalla tulevia työtehtäviä. Ennemmin siis kannattaa opiskella huolella muutamaa ainetta kuin kokeilla hieman useita eri aineita. Tärkeää on jatkuvasti analysoida opiskelun aikana, mitä haluaisi tehdä ja mitä valintoja kannattaisi tätä tavoitetta silmällä pitäen tehdä. Opiskeluun kannattaa sitoutua. Vain siten valmistuu ja pääsee taas eteenpäin. Tenttiin kannattaa mennä vaikka taksilla, se maksaa itsensä takaisin. Paras gradu on valmis gradu. Olisi hyvä, jos pystyisi heti valmistuttuaan valitsemaan oman uran ja alan ja syventämään ja laajentamaan osaamistaan siinä. Monessa työpaikassa arvostetaan pitkää työuraa alalla, eli palkataan niitä, jotka jo valmiiksi tuntevat työn, alan ja verkostot.

Polveilijan tarina – ”Vain harvat tekevät koko työuransa yhden alan ja yhden työnantajan alaisuudessa”

Omat opintoni teknillisessä yliopistossa voi jakaa oikeastaan kahteen osaan. Ensin noin neljä vuotta suoritin kaikenlaisia kursseja. Sen jälkeen noin neljä vuotta olin laitoksella tutkimusapulaisena ja tutkijana eli tein diplomityön ja sen jälkeen olin jatko-opiskelijana. Valmistuin vuonna 2010 teknillisestä yliopistosta pääaineena matematiikka. Muita opintoja tein fysiikasta ja ohjelmistotekniikasta. Valmistumisen jälkeen tein jatko-opintoja ja toimin tutkijana teknillisessä yliopistossa. Sitten päätin lopettaa jatko-opinnot ja hakea muualle töihin. Ajatuksena minulla oli, että työ voisi sisältää ohjelmointia ja sen lisäksi siinä voisi hyödyntää jollakin tavalla matematiikan osaamista. Käytännössä aloitin työnhaun kunnolla vasta, kun työt tutkijana olivat loppuneet ja oli aikaa keskittyä hakemiseen. Katselin avoimia paikkoja ja hain niihin, jotka kuulostivat jollakin tavalla sopivilta. Kirjoitin ja hioin hakemuksia ajan kanssa ja pääsin kevään aikana kuuteen yritykseen työhaastatteluun, kun lähetettyjä hakemuksia oli reilu 20. Joissakin paikoissa kävin kahdesti, kun toisella kerralla oli eri haastattelija tai soveltuvuuskoe, joten haastatteluihin ja niihin valmistautumiseen meni aikaa. En lannistunut ensimmäisestä tai edes kymmenennestä eistä, vaan jatkoin työnhakua.

Vajaan neljän kuukauden työnhaun jälkeen aloitin nykyisessä työpaikassani tutkimus- ja tuotekehitystyöt nimikkeenäni software engineer. Kyseessä on noin 600 hengen kansainvälinen ohjelmistotalo, jossa Suomen konttori on suurin ja täällä tapahtuu kaikki tuotekehitys. Kuulun pieneen tiimiin, joka työskentelee infrarakentamiseen tarkoitetun ohjelman parissa, jolla suunnitellaan esimerkiksi teitä ja katuja. Asiat siis järjestyivät hyvin, vaikka jättäydyinkin niin sanotusti tyhjän päälle, kun lopetin tutkijan hommat. Minulle oli tarpeellista keskittyä vain työnhakuun ja pitää vähän lomaa. Myös muutto toiselle paikkakunnalle kävi kätevämmin, kun oli aikaa siivota ja järjestää tavaroita.

Kannattaa siis olla utelias, ottaa selvää, ottaa riskejä ja hypätä tuntemattomaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä tarkistaa uravalintaansa. On hyvä muistaa, että heti ei tarvitse tietää, mikä sinusta tulee koulutuksen jälkeen – askelmerkit kyllä selkiytyvät koulutuksen aikana. Vain harvat tekevät koko työuransa yhden alan ja yhden työnantajan alaisuudessa. Lyhyet työsuhteet kuten sijaisuudet ja projektit eivät ole ongelma, jos itse huolehtii itsestään. Jos ei ikinä ehdi päästä palkallisten kesälomien kiertoon mukaan, niin täytyy muistaa ottaa lomaa itselleen. Ilman lomia ei jaksa. Pätkätyötä tehdessä kenelläkään muulla ei ole kokonaiskuvaa siitä, koska viimeksi on ollut lomalla.

Aktiivisen tarina – ”Sinnikkyys ja aktiivinen ote palkitaan aina, ennemmin tai myöhemmin”

Opiskelin bio- ja elintarviketekniikan insinööriksi ammattikorkeakoulussa. Alunperin tulin nykyiseen työpaikkaani suorittamaan toisen vuoden harjoittelujakson ja kesätöihin saman firman validointiosastolle. Kolmantena vuonna tulin taas kesätöihin, mutta sattumalta avautui tilaisuus jäädä töihin talven yli. Siihen aikaan opinnot joustivat ja sain työn ja koulun yhdistettyä. Tein opinnäytetyön tähän työpaikkaan töiden ohessa ja valmistuin 2009. Vuonna 2010 avautui nykyinen paikka teknisenä suunnittelijana ja tässä työssä olen ollut nyt kolme vuotta. Suunnittelen ja kalustan tuotanto- ja laboratoriotiloja sekä toimin asiantuntijana puhdasvesi- ja paineilmajärjestelmissä. Työni painottuu paljon tietokoneella tehtävään toimistotyöhön. Saan olla tekemisissä koko tehtaan väen ja monien ulkoisten toimittajien kanssa. Pääsen messuille ja seminaareihin tutustumaan uusiin ratkaisuihin ja saan kurssittaa itseäni kattavasti tähdäten aina syvempään asiantuntemukseen. Aamulla ei aina tiedä, mitä työpäivä tuo tullessaan ja se pitää mielen virkeänä.

Sinnikäs piti olla, jotta löysi harjoittelupaikat ilman suhteita. Kannattaa valita eksoottisia kursseja ja käydä vaikka ulkomailla, mikä erottaa massasta. Itse pääsin tähän työpaikkaan alunperin ensimmäisen vuoden harjoittelun aiheen eli validoinnin ja yhden käymäni kurssin avulla, joka sattui käsittelemään validointia. Kannattaa olla avoin ja pyrkiä saamaan jalka oven väliin, mutta ei pidä masentua, jos se ei ihan heti onnistu. Kannattaa ottaa vastaan myös työ, joka ei ihan suoraan miellytä, jos samasta firmasta löytyy se unelmaduuni, koska siirtyminen on aina helpompaa firman sisällä.

Kansainvälinen aktiivisuus opintojen aikana auttaa ja yleensäkin aktiivisuus opiskeluaikana erilaisissa järjestöissä ja ryhmissä auttaa etenkin työuran alussa. Kun on aktiivinen ja osoittaa mielenkiintoa erilaisia tehtäviä kohtaan, niin tarjouksia voi tulla aivan yllättäen. Työelämässä kannattaa ottaa itselle vastuuta rohkeasti, koska se antaa paljon onnistumisen tunteita ja mahdollisuuksia päästä kehittämään itseään. Lisäksi verkostoista on apua hyvinkin nopeasti. Suhteet ovat huomattavasti tärkeämpiä kuin se, miten opinnoissa menestyt.

Tärkeintä on olla itse aktiivinen ja tehdä ihan jokainen työtehtävä niin hyvin kuin osaa. Rohkeutta on se, että tekee vaikka pelkää. Kaikkiin mahdollisuuksiin ja tarjouksiin kannattaa tarttua ja katsoa, minkälaisia uusia polkuja avautuu. Sinnikkyys ja aktiivinen ote palkitaan aina, ennemmin tai myöhemmin. Nykyään moniin työtehtäviin löytyy toinenkin polku, jollei heti aluksi hoksannut hakea siihen ”oikeaan”. Työmaailmassa on paljon ammatteja ja työpaikkoja, jotka eivät ole esillä millään tavalla, vaan ne pitää itse löytää. Työelämässä kannattaa kouluttautua myös työn ohessa ja kerätä monipuolisesti työkokemusta.

Intohimon ohjaaman tarina – ”Intohimostani on tullut oma työ”

Suoritin filosofian maisterin tutkinnon vuonna 1997 pääaineenani maantiede. Muita opintoja tein biologiassa, ympäristötieteessä, kehitysmaatutkimuksessa ja yliopistopedagogiikassa. Minusta piti aluksi tulla maantieteen ja biologian opettaja. Tutkimusryhmässä tehdyn gradun myötä innostuin tutkimuksesta ja jatkoin tohtorin tutkintoon samassa tiimissä. Onnekseni minulla oli vakaa rahoitus väitöskirjatyölle, joten en joutunut jatkuvasti työstämään rahoitushakemuksia. Väitöskirja ja filosofian tohtorin tutkinto valmistuivat pienen perheenlisäysviivytyksen jälkeen 2003 ja vuonna 2004 sain määräaikaisen paikan luonnonmaantieteen yliassistenttina. Työhöni kuului opetusta ja tutkimusta, mutta samanaikaisesti laitoksella tarvittiin sairauspoissaolon vuoksi joku pikaisesti laatimaan opetussuunnitelmia ja opinto-opasta. Tartuin tilaisuuteen ja innostuin koulutuksen suunnittelusta ja kehittämisestä. Vuonna 2006 lehtorimme eläköityi ja koska tehtävä painottui opetukseen ja koulutuksen kehittämiseen, se kiinnosti minua kovasti. Kokemukseni opetussuunnitelmatyöstä oli antanut minulle tehtävää ajatellen tarvittavia valmiuksia ja syksyllä 2006 aloitinkin siis nykyisessä työssäni maantieteen yliopistonlehtorina. Opintoaikainen tutkimuspainotus kääntyikin siis opetuksen ja koulutuksen kehittämisen suuntaan ja viihdyn hyvin nykyisessä tehtävässäni. Työhöni lehtorina kuuluu muun muassa paljon opetusta isoille ja pienille ryhmille, opinnäytteiden ja opintojen ohjausta sekä tutkimusta ja hankkeiden koordinointia.

Kannattaa tutustua itseensä, kuunnella itseään ja luottaa siihen, että valittu tie kantaa! Yliopistokoulutus on oman tulevaisuuden rakentamista eikä jonkun toisen määrittämien tavoitteiden suorittamista. Opintoihin ja oheistoimintoihin kannattaakin suhtautua nälkäisesti. Kannattaa opiskella sitä, mikä oikeasti kiinnostaa eikä sitä, mitä ”sinun pitäisi” opiskella. Tulee tuntea intoa ja mielenkiintoa ja jos niitä ei tunne, opiskelee väärää alaa. Ei kannata kangistua kopioimaan toisten luomia, totuttuja urapolkuja. Olen päässyt pitkälle, koska olen ollut omille kyvyilleni, toiveilleni ja persoonalleni rehellinen ja luottanut vaistooni. Intohimostani on tullut oma työ. On hyvä hahmotella itselle, millainen on se unelmien työpaikka, silloin usein ajautuu sitä kohti. Innostus voi korvata kokemuksen puutteen. Kannattaa miettiä rohkeasti, mitä haluaa elämältä ja uralta ja olla valmis tekemään töitä muutoksen eteen – se palkitsee. Jos järjestelmällisesti pyrkii kohti omaa suuntaansa, usein silloin tiet aukeavat mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Työstä tulee nauttia, koska siellä vietetään niin paljon aikaa. Työssä kehittyminen ja työssä viihtyminen ovat todella tärkeitä hyvän elämänlaadun ja jaksamisen takaamiseksi.

Sattuman kuljettaman tarina – ”Ehkä lopulta kyse on vain ollut suunnitellusta sattumasta”

Olen päätynyt nykyiseen työhöni kansainvälisten asioiden päälliköksi aika pitkän mutkan kautta. Opiskelin ammatillisesti suuntautunutta kieltenopetusta ja venäjän opettaminen nimenomaan aikuisille on aina kiinnostanut minua. Opiskelin pääaineena venäjän kieltä ja laajasti vähän kaikenlaisia sivuaineita kuten kasvatustiedettä, yrityksen taloustiedettä ja filosofiaa. En ole kuitenkaan opiskeluajan pätkähommien jälkeen opettanut yhtään päivää. Valmistuin vuonna 2003. Pääsin sattumalta töihin venäläiseen vakuutusyhtiöön. Sieltä halusin Venäjälle ja pääsin ulkoasiainministeriön palvelukseen. Työskentelin monta vuotta Venäjällä ja Suomessa. Sitten sain asiantuntijatehtävän taas kerran vakuutusalalta. Sen työn jätin, koska halusin perhesyistä muuttaa pois Helsingistä. Lopulta pienen haeskelun ja muutaman työtehtävän kokeilun jälkeen hain ja pääsin nykyiseen tehtävääni, jossa tietyllä tavalla yhdistyy kaikki tähän asti opiskelemani ja työkokemuksen kautta hankkimani osaaminen. Tyypilliset työpäiväni koostuvat yleensä erilaisista palavereista, opiskelijoiden ja opettajien tapaamisista sekä suunnittelu-, kehitys- ja yleishallinnointityöstä. Tähän työhön olen päätynyt, vaikka reitti tähän pisteeseen on kulkenut ennen muuta sattumien ja hetken mielijohteiden kautta. Ehkä lopulta kyse on vain ollut suunnitellusta sattumasta, eli siitä, että ihminen tiedostamattaan hakeutuu kiinnostustaan vastaavalle uralle.

Nykysysteemi ohjaa nopeisiin täsmätutkintoihin, mutta minusta kannattaa sen verran kapinoida, että käyttää myös nuoruuteen elimellisenä osana kuuluvaa haahuiluoikeuttaan hyväksi. Ja ulkomaille kannattaa lähteä vaihtoon, vaikka se pelottaisikin, niin niistä kokemuksista – vaikka vain siitä, että huomaa pärjäävänsä itsekseen toisessa maailmankolkassa – on taatusti hyötyä niin työnhaussa kuin akateemisissa työtehtävissä. Kannattaa suhtautua kaikkeen avoimesti eikä sanoa koskaan ”ei koskaan”. Matkan varrella voi aueta yllättäviä ovia, joiden takaa löytyy yllätyksiä. Monesti paras tie unelmien työpaikkaan vie monen mutkan kautta. Tulee olla myös rohkeutta etsiä erilaisia polkuja. Verkostoja kannattaa luoda heti alusta alkaen sekä työpaikan sisällä että mahdollisten yhteistyökumppaneiden kanssa ja huolehtia, että ihmiset muistavat jatkossakin ”hyvänä tyyppinä”.

Yrittäjähenkisen tarina – ”Yrittäjyys on seikkailu, jossa on hyviä ja huonoja päiviä”

Opiskelin yliopistossa pääaineenani viestintää ja muita opintoja tein muun muassa psykologiasta ja markkinoinnista. Valmistuin vuonna 1998. Minulle oli eniten hyötyä, että valitsin monipuolisen yhdistelmän opintoja keskittyen niihin asioihin, joista olin ennestään kiinnostunut ja joiden avulla sain mahdollisimman laajan kosketuspinnan asioihin, joita asiakkaani miettivät. Ylitin tiedekunta-rajat ja perinteiset uskomukset siitä, mitä pääaineen kanssa ”kuuluisi” opiskella sivuaineena. Opintojen lisäksi omat kiinnostukset, harrastukset, lähipiiri ja verkostot rakensivat pohjaa omalle yritystoiminnalle. Olin pitkään yksityisessä yrityksessä töissä, kunnes päätin perustaa oman yrityksen aiemman työnantajan fuusioiduttua ja tehtävänkuvani muututtua. Kävin irtisanoutumiseni jälkeen vielä tutkijana yliopistolla. Tutkimus antoi aikaa kerätä asiantuntemusta ja lisää perustaa omalle yritykselle, jossa asiantuntijuus on välttämätöntä kauppojen saamiseksi.

Toimin nyt viestinnän asiantuntijana ja toimitusjohtajana omassa yrityksessäni. Yrittäjänä palkkani on pienempi kuin työntekijänä, mutta vapaus toteuttaa itseäni suurempi. Kun perustaa yrityksen, tulee varmistaa, että on muutama asiakas valmiina. Se helpottaa yrityksen alkutaivalta. Töitä tehdään silloin, kun niitä on – usein myös öisin ja viikonloppuisin. Työni on hyvin itsenäistä, mutta lopullinen tulos on aina kiinni koko tiimin onnistumisesta. Koska yritykseni on pieni, se tarkoittaa, että toimitusjohtajana teen paljon sellaista työtä, joka isommassa organisaatiossa olisi kokonaisen yksikön vastuulla. Taloudellisesti on välillä haastavia aikoja. Se vaatii kykyä uudistua ja rohkeutta luottaa, että huomenna on paremmin, kun tänään teemme yrityksessä oikeita asioita. Yrittäjänä pääsee toteuttamaan itseään aivan eri lailla kuin ”oikeissa töissä”. Yrittäjyys on seikkailu, jossa on hyviä ja huonoja päiviä.

Osaamisen tunnistajan tarina – ”Tärkeämpää kuin se, mitä on opiskellut, on tietää, mitä osaa”

Opiskelin yliopistossa pääaineenani historiaa ja muita opintoja tein muun muassa valtio-opista ja journalistiikasta. Valmistuin vuonna 2015. Valmistumiseni jälkeen hain aktiivisesti töitä noin kuuden kuukauden ajan. Kuulin nykyisestä työpaikastani eli työstä järjestön projektipäällikkönä työhönvalmentajani kautta, joka myös tunsi työnantajani. Työhönvalmentajan asiakkaaksi meneminen oli selkeästi käännekohta työnhaussa. Sain valmentajan kautta paljon uusia vinkkejä, tsemppiä itsensä markkinointiin ja reflektiota omaan työtilanteeseen. Vaikka yleissivistävä koulutukseni mahdollistaa laajat valmiudet työllistyä eri sektoreille, työhönvalmentajan avulla sain lisää tarttumapintaa työnhakuun sen sijaan, että olisin puurtanut päivät hakemuksia itsekseni. Opintoni eivät ole tuoneet minulle tiettyä ammattia, mutta yleissivistävä kokonaisuus on antanut paljon tarvittavia työelämätaitoja. Näitä on myös täytynyt työnhaussa tuoda itse aktiivisesti esille, sillä varsinaisesti historian maisterius ei kerro välttämättä työnantajille kaikkea. Kursseilla voi miettiä, mitä hyötyä opituista asioista on töissä ja näin tylsistä opinnoista tulee siedettäviä tai jopa mielenkiintoisia. Uskon, että mikään koulutus ei mene hukkaan ja yllättävissä tilanteissa voi hyödyntää eri alojen erikoisosaamista.

Toimin siis projektipäällikkönä kehittämishankkeessa, jossa vedän nuorten ryhmää. Vaikka en ole työssäni tarvinnut esimerkiksi yhdenkään tentin tarkkoja sisältöjä, kyky organisoida omat opinnot, tehdä yhteistyötä muiden kanssa ja nähdä mahdollisuuksia omissa vahvuuksissaan ovat olleet tärkeimmät työelämään valmistaneet seikat. Usein ns. yleistutkintoa humanistisista tieteistä ei pidetä lähtökohtaisesti ammattiin valmistavana, mutta tutkinnon kautta saatavat valmiudet työelämään ovat mittavat. Oman osaamisen kiteyttäminen ja vahvuuksiensa ”myyminen” korostuu työnhaussa, jossa mielestäni tutkinnon pääaineella ei ole lopulta niin paljon merkitystä – asenne ratkaisee, kuten usein kuulee sanottavan. Nykyaikana tarvitaan paljon sitkeyttä, itsensä markkinointia ja kykyjen myymistä eteenpäin. Itsestään kannattaa brändätä osaaja jo opiskeluvaiheessa ja ajatella työn hakeminen markkinointiprojektina, jossa omaa osaamista kaupataan.

Kaikenlainen työkokemus kerryttää työosaaamista, myös vapaaehtoistyö, joka toimi myös ponnahduslautana nykyiselle työlleni järjestömaailmassa. Rohkaisisinkin kaikkia vielä vähän epäröiviä humanisteja tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja käymään vaikka juuri työvalmentajan tai mentorin puheilla – yleistutkinnon ihmisille on kuitenkin laajasti työmahdollisuuksia. Omaa osaamista tulee myös olla valmis päivittämään ja hyppäämään epämukavuusalueelle. Lopulta tärkeämpää kuin se, mitä on opiskellut, on tietää, mitä osaa.